Ikinä en kellekään muulle sanoisi niin
Olisi varmaan pitänyt arvata.
Tags: faunin olemus, kriiseily, nonbinary
This entry was posted
on Monday, April 13th, 2015 at 18:47 and is filed under Kaikki Faunista.
You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed.
You can leave a response, or trackback from your own site.
19.04.2015 - 14:52
Oo ihan mikä haluat ja jos joku valittaa niin tuki sen suu tai pistä korvatulpat :D
21.04.2015 - 18:03
No, reippaasti suurin osa nonbinaryiksi itsensä mieltävistä on afab joten mene ja tiedä liittyykö asiaan jokin halu paeta naisten sukupuolirooleja :/ Tai sitten sisäistettyä misogyniaa, koska onhan tämän yhteisön käsitys naiseudesta ja naisista aika paska, kukapa haluaisi mieltää itsensä tyhmäksi bimboksi. En tietenkään halua mitenkään väittää että “olet vain misogynisti hyh” tai muuta naurettavaa mutta olen itse miettinyt tätä paljon viime aikoina ja öh en tiedä mihin oikein olin tällä selityksellä menossa
Toivottavasti et tule saamaan (ainakaan hirveästi) paskaa niskaan sukupuoli-identiteettisi vuoksi ja toivottavasti kaikenlainen mahdollinen dysforiasi helpottuu! c: (ps. älä pliis käytä femmeä, se kuuluu vain lesboille, kiitos!)
21.04.2015 - 19:21
Okei, hold up — transsukupuolisuus, oli sit binäärinen tai ei, ei tosiaan johdu roolien pakenemisesta tai misogyniasta. Esim. mun kokemus sukupuolirooleista ja siitä, miten ne ovat muhun vaikuttaneet, on ollut olennaisesti erilainen kuin tytöillä/naisilla, koska ne roolit ovat olleet odotuksia, joita on virheellisesti kohdistettu muhun, mutta joista oon aina kokenut olevani jotenkin irrallinen, sillä en kuitenkaan oikeasti ole ollut nainen. Luulin kyllä tosi monta vuotta olevani, olin paikoin hyvin varma siitä, mutta edes isin prinsessaksi kasvattaminen ei lopulta tehnyt musta naista: ergo, ympäristöllä ei ole sellaista vaikutusta. Toki sukupuoliroolit ovat musta aivan saatanasta but I digress.
Vaikka intersektionaalinen feminismi on sydämeni aatesuunta, en tietenkään voi väittää, että olisin saanut työstettyä kaiken sisäistetyn misogyniani pois (jatkuva taistelu ja silleen), mutta sen verran tiedän, etten vain “yritä olla trans” siksi että inhoaisin omaa naiseuttani — mussa ei vaan ole mitään naiseutta. :’D
Näkyvyys voi olla ja onkin sekä historiallisesti että nykypäivänä ollut vahingollista AMAB transtyypeille, niin binäärisille kuin muillekin, joten en menisi väittämään, että suurin osa enbyistä on AFAB — ehkä meidän on vain turvallisempaa olla esillä. Suurin osa väkivallasta (ja kaikesta muustakin paskasta), joka transihmisiin kohdistuu kuitenkin putoaa transfeminiinisten ihmisten niskaan.
Tiedän, et monien lesbojen mielestä femme on pelkästään heidän terminsä, mut toisaalta sen käyttö on ollut myös pitkään ja laajasti hyväksyttyä queer-porukoissa pelkästään kuvaamaan feminiinistä ulkoista presentointia. Historian suhteen argumentoidaan käsittääkseni myös, että kaikki lesbopiireissä femmeiksi itseään kutsuvat eivät olleet naisia, vaan mukana oli myös kaapissa olevia transtyyppejä, jotka ovat kokeneet termin jo sen “alkuaikoina” omakseen, että EMT. Jos sulla on hyviä lähteitä, tutustun mielelläni paremmin, ei se oo multa varsinaisesti pois, jos en voi sanaa käyttää.
Tämä tekstiseinän jälkeen, kiitos onnentoivotuksista. Dysforia voiskin sitten olla seuraavan päivityksen aihe.
30.04.2015 - 14:31
“mussa ei vaan ole mitään naiseutta. :’D”
Mitä sulle naiseus merkitsee? Siis että mitkä asiat aiheuttaa sulle sen olon että nope, en ole nainen. Öääh en oikeen osaa edes kysyä oikeaa kysymystä.. Sori jos on liian iso kysymys :D mua on kans mietityttäny paljo nämä asiat.
1.05.2015 - 17:37
No huh, on kyllä tosiaan iso kysymys! Jonkun “naiseuden” määrittelyyn ei musta oo mitään muuta luotettavaa vastausta, kuin se, että ihmisellä itsellä on kokemus siitä, että on nainen. Mun oli aina vähän hankalaa samaistua naisiin (mut ihan mahdotonta samaistua miehiin!), siitä huolimatta, että oon tosi kliseisen feminiininen monin tavoin, mutta ei feminiinisyys edusta jotain yleismaallista “naiseutta”, vain rooleja — ylipäätään musta on ongelmallista tollaset luokitukset, jotka määrittää sen, millaisia naisten pitäis olla, koska ne ovat viime kädessä keksittyjä, vaikka kuinka tiiviisti ne sosiaalisiin rakenteisiin iskostaisi. Se, ettei ole “niinkuin muut tytöt”, ei välttämättä kerro mitään, koska ylläripylläri, tytöt on kaikki yksilöitä. Se ei myöskään liity ~*biologiaan*~, siis kehoihin, koska sukupuolibinääri on keksitty asia ja ilman kehodysforiaakin voi olla trans.
Itse siis luulin, että mulla on joku naiseuden kokemus, koska ei mulle oltu annettu mitään muuta vaihtoehtoa. Jätin tämän sarjakuvasta pois, koska se oli hankalaa kuvata yhteen ruutuun, mutta liian aikaisia aikuistumisyrityksiäni leimasi todella vahvasti se, että koitin ihan järkyttävällä vimmalla olla nainen, enkä edes tajunnut, että lykkäsin sillä itseni ymmärtämistä kauemmas. Kiinnostuin kans feminismistä teininä, ja musta edelleen sellainen voimauttava FIERCE LADY SOLIDARITY on joku siistein asia, enkä suhtaudu naiseuteen itsessään mitenkään negatiivisesti, mutta mulla on vahvasti tunne siitä, ettei se ole tarkoitettu mulle. Siis naiseus. Feminismi on kaikille.
Mutta siis, my point being, kukaan ei kerro sulle, että voit olla ihan mitä vaan. Mulla meni tosi kauan tajuta, mistä se mun epämääräinen kuulumattomuus tulee, se ei ikinä ollut mitenkään hirveän suuri, dysforinen kokemus, ehkä enemmän sellainen irrallisuuden tunne, jonka käsittelyyn mulla ei ollut välineitä. Tossa “tuntuupa hyvältä ja oikealta” -ruudussa, jossa tajuan, mistä siinä on kyse, olen n. 16-vuotias. Mulla meni vielä ainakin viisi vuotta, että sisäistin ajatuksen. Siis tiesin jo, että transtyyppejä on olemassa, että sukupuolibinääri ei edusta kaikkien kokemuksia, mutta siitä huolimatta annoin itselleni luvan tunnistaa itseni ei-binäärisistä määritelmistä vasta sitten, kun sain lisää tietoa, vasta kun löysin netistä ihmisiä, jotka olivat kuin minä, vasta kun naisvaltaisella alalla opiskellessani se irrallisuuden tunne korostui vahvasti.
Jos pohdit sukupuoli-identiteettiäs, kannattaa tutustua muiden kokemuksiin. Voi olla helpompi samaistua oikeisiin ihmisiin, kuin joihinkin irrallisiin määritelmiin. Kaikki on kuitenkin erilaisia, vaikka marssittaisiin saman lipun alla. Mulle oli esim. tärkeä hetki, kun luin rakkaan ystäväni Wolf Kankareen “Miska Pähkinää” ja siinä yksi hahmo sanoo, että pitäisi itse saada päättää, kuka on, “vaikka ois joka päivä eri”. Siis ihan vain se, että joku oikea ihminen oli sanonut niin ääneen, ja toinen ihminen oli kirjoittanut niin, teki siitä jotenkin heti validimman ajatuksen. Musta ilmapiirin pitäis olla myös avoimempi kokeiluille. Ihmiset kommentoi moniin juttuihin “no toi nyt on vaihe”, mikä sinänsä on aika paskaa ja yleensä yritys vähätellä kokemuksia, mut mitä väliä jos onkin vaihe? Kokeile eri nimiä, pronomineja, kokeile eri sanoja ja määritelmiä, tunnustele, mikä vaikuttaa omalta jossain turvallisessa ympärisössä. Vaikeampaa tietysti, jos sellaista ei ole, mutta esim. just nettipersoonan päivittäminen voi olla helpompaa kuin vaikka perheelle kaapista tuleminen. Jos pystyy puhumaan jollekin pohdintavaiheessa, on tietty ehkä helpompi kertoa, sitten kun/jos on varmempi itsestään, kun tieto ei tule ihan puskasta. Olisinpa puhunut äidille teininä…
Yks vinkki, jonka Tumblrin transyhteisö tarjoili: cis-tyypit eivä yleensä vietä aikaa pohtien, ovatko transsukupuolisia. Transsukupuolisuuden ei tarvitse myöskään olla mikään järkyttävä trauma ollakseen totta. Joskus syntymässä määritelty sukupuoli ei varsinaisesti ahdista, mutta löydetty identiteetti on silti parempi vaihtoehto.
TL;DR: vain ihminen itse voi määritellä sukupuolensa ja sen, mitä se hänelle tarkoittaa.
Mä lopettelen tähän, ennenkuin kirjoitan romaanin. Jos pohdituttaa asiat, mulle voi aina tulla puhumaan näistä. Oon Tumblrissa ‘sovereignfaun’, sinne re/bloggaan myös NB- ja transjuttui ja sieltä mut saa anonyymisti kiinni, mikäli Inbox ei temppuile.
24.05.2015 - 2:15
Tämä on aika jännää kun toisaalta tähän voi samaistua ja toisaalta ei yhtään, koska on jotenkin aina tuntenut itsensä “sukupuolettomaksi” aromantikkona aseksuaalina, eikä ikinä ollut vaihetta, jossa olisi kauheasti kyseenalaistanut asioita. Tuntuneet omalla kohdalla niin itsestäänselviltä.
(Saatat ehkä tunnistaa minut sähköpostin nimestä, jos mietit kuka ihme olen :D)
25.05.2015 - 22:01
Hei moi, tunnistan kyllä sut! :D Hauska aina kuulla muiden kokemuksista — vaikka tunnettiinkin jossain muinaisessa historiassa. Toivottavasti elämässäsi on hienoja ihmisiä ja hyviä asioita.