Metsäfauni kaupungissa

Aina ennen lupasin uutena vuotena, ihan vain jokavuotisena vitsinä, että minusta tulee Maija Poppanen käytännössä lähes täydellinen, koska ei minusta ikinä ole tuntunut siltä, että pitäisi luvata jotain vain siksi, että vuosi vaihtuu. En nytkään aio luvata mitään, mutta julistan, että pyrin tekemään asioita, jotka ovat hyviä, kauniita ja oikein. Minulla on sellainen tunne, että tästä vuodesta tulee jännittävä. Hyvällä tai huonolla tavalla – todennäköisesti molemmilla.

(Ja ei, en voinut odottaa huomiseen tämän julkaisemiseksi, vaikka synttäririemut jäävät nyt vähän jalkoihin. Haluan kyllä paremmat skannit tästä joskus.)

ÄLÄ LYÖ SUA.

Olen passiivis-aggressiivinen. Fauni on passiivinen, Kuura on aggressiivinen (mutta ei se silti satuta kuin itseään).

Viha syntyy aina pelosta.

Ohhoh, katsokaas kun jaksan taas siivota kuvat! Nyt oikeasti hei, ne skannerinjohdot… olen yrittänyt saada tätä valmiiksi monta päivää, mutta jotenkin idea ei kanna. Riivin sen kasaan äsken, että sain sen ulos systeemistäni. Ehkä joskus teen tämänkin kunnolla. Jotain muuta kuin omaelämänkertaa/faunia vaihteeksi. Tai on tämäkin varmaan koettu, mutta siis…

RAUHOITTAA.

Uhh, downgrade menossa – vielä opin piirtämään taas jotenkuten.

Huolestuneille tiedoksi, että siellä oli onnellisuuttakin. En varsinaisesti kaipaa apatiaa, mutta se ei myöskään kauheasti yllättäisi.

… tai mitäpä minä aiheesta tietäisin.

Tekstihän ei oikeastaan ole minun, vaan se on tällainen muka-älykäs juttu. Tein tämän, koska se jotenkin sopii tänne, ja päässäni se näytti hauskalta.

Disclaimer: juon vain sivistyneesti, enkä polta. En suosittele alkoholin tai savukkeiden (liika)käyttöä, mutta ei minua oikeastaan kiinnosta, millä te tapatte itsenne. Fauni suosittelee rakastumista, Kuura suosittelee pysymään kaukana sellaisesta