Uutta lunta
Aina ennen lupasin uutena vuotena, ihan vain jokavuotisena vitsinä, että minusta tulee Maija Poppanen käytännössä lähes täydellinen, koska ei minusta ikinä ole tuntunut siltä, että pitäisi luvata jotain vain siksi, että vuosi vaihtuu. En nytkään aio luvata mitään, mutta julistan, että pyrin tekemään asioita, jotka ovat hyviä, kauniita ja oikein. Minulla on sellainen tunne, että tästä vuodesta tulee jännittävä. Hyvällä tai huonolla tavalla – todennäköisesti molemmilla.
(Ja ei, en voinut odottaa huomiseen tämän julkaisemiseksi, vaikka synttäririemut jäävät nyt vähän jalkoihin. Haluan kyllä paremmat skannit tästä joskus.)
11.01.2012 - 23:03
Olet aivan uskomattoman hyvä piirtämään! :> Ruutusommittelu on kaunista ja ideasikin aina suloisia. :) Erityisen hieno tässä sarjiksessa on toisen sivun ekassa ruudussa tuo käsi. 8)
12.01.2012 - 15:47
Oih, kiitos kaunis – pieni fauninsydämeni läpättää tällaisesta kehumisesta!
15.01.2012 - 22:01
Aaah. Muistan taas mitä rakastan sarjakuvissa.. Sykkivien tunteiden välittymistä! Ihanaa! *huokaisee tyytyväisenä*
15.01.2012 - 22:05
Voi Kuura! Entä jos haluaa vain juosta pois ja lopettaa urheana olemisen?! Mitä jos mistään ei tule mitään, mitä väliä?
15.01.2012 - 22:41
Voi Summa, pieni kultaseni! Aina tulee hetkiä, jolloin pelottaa. Väistämättä tuntuisi helpommalta vain antaa olla, juosta karkuun; unohtaa, että mitään oli tekeillä ja vähätellä kaiken arvoa: ihan sama, ei siitä mitään olisikaan tullut, mitä väliä. Sillä on väliä – kaikki, aivan kaikki merkitys on sillä, mitä sinä haluat. Joku hieno ihminen joskus sanoi, että on aivan typerää elää millään muulla tavalla, kuin millä itse haluaa elää, koska on kuitenkin viime kädessä itse vastuussa itsestään ja teoistaan. Sanon aina, että kannattaa mielummin katua jotain, mitä teki, kuin katua sitä, että jätti tekemättä. Silloin ei tule jossiteltua, ei tarvitse miettiä, että mitä jos tästä olisikin seurannut jotain hyvää, ellen olisi ollut liian kauhuissani elääkseni sen läpi. Olen huono toimimaan tämän ohjeen mukaan, koska minäkin pelkään niin kauheasti. Mutta minä myös haluan, minä toivon. Ennen kaikkea, minä kaipaan. Se on kaikki, mitä tarvitsee tietää. Ei tarvitse edes tietää, mitä kaipaa. Jos lakkaa haluamasta, ei missään olekaan mitään järkeä, silloin voi luovuttaa ja pysähtyä, mutta niin kauan kuin haluaa, toivoo, kaipaa, on jotakin liikkeessä ja pelko on vain voitettava.
18.03.2012 - 22:53
Halaisin.